Mack

MACK

Vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan, mutta mahtui siihen vielä yksi löytö. Keskiviikko aamuna kaverini Porin suunnalta soitteli ja kyseli, että olenko mahtanut aamusta selailla torin sivuja laisinkaan? No olinhan minä selaillut, katsellut niitä näitä. No mitäs siellä olisi? "Keravalla joku kauppaa makkia, hae se kokoelmiisi" Menin kännykällä torin sivuille ja otin välittömästi myyjään yhteyden. Siellä tosiaan oli vanha Mack bensapumppu kaappeineen. Eniten tässä pelotti se ettei pumppua voinut juuri ennen joulua hakea ja hinta oli vain 100 euroa. Kysyin pariin otteeseen, että onhan varma ettet myy tätä toiselle joka tarjoaa siitä enemmän? "Varma on, pidän sen sinulle vaikka mitä tarjottaisiin" Hieno homma, sillä näitä vanhanliiton ukkoja on todella harvassa. 

En alkuunsa edes tajunnut kuinka iso kaappi olisi kyseessä, sillä en ollut aijemmin nähnyt moista livenä. Jo soittaessa kuvittelin, että siellä on vain perus "mantan" kaappi. Tämä oli jo kertaalleen ollut menossa romuksi, kunnes siitä oli päätetty ottaa kuva ja tehdä myynti ilmoitus. Se oli palvellut vuosia koristeena portin pielessä ja nyt sen oli aika vaihtaa omistajaa. Kaverin kanssa kinattiin puhelimessa, että onko siinä mahtanut olla globea päällä koska myyntikuvassa tuota nuppia ei näkynyt kokonaan. Tässä on kuitenkin ollut sellainen, ja vanhasta globesta on jopa katkennut pätkä tuohon valurauta kiinnikkeeseen.

Kärryllä ollessaan tajusin vasta minkä kokoinen se oikeasti on, valtava! Päällä oleva kupoli on halkaisijaltaan yli 60 centtiä ja se on valuraudasta valettu. Tällainen on pystytetty valetun jalan päälle ja se on ollut kokonaisuudessaa noin 2,5 metrin korkuineen. En vielä mitannut onko mitta globella vai ilman. Pumppuna on ollut kaapin alaosassa oleva käsipumppu. Tämä kyseinen mittari on ainakin toiminut Shellillä jossain kohtaa, koska ovessa on vielä tarran jämät ja keltaista maalia.

Piirustus on Rekord bensiinin ja se on vuodelta 1924. Ilmeisesti ensimmäiset tämän malliset Mack pumput ja maanalaiset säiliöt tulivat suomeen -24 vuonna, koska maaliskuussa annettu asetus tulenarkojen nesteiden valmistuksesta, varastossapidosta, myynnistä ja kuljetuksesta teki sen mahdolliseksi (29. maaliskuuta 1924). 

Tuossa jo matkalla ajattelin että eiköhän tämä pysy Shellin pumppuna, koska minulla on siihen sopiva globekin. Tämä on täysin alkuperäisessä kuoressa ja ehjällä lasilla. Tiettävästi palvellut Vierumäellä aikanaan (vasemman puoleinen).

Tähän onkin hyvä lopettaa tämän vuoden romustelut, vai onko liian aikaista? Poriin lähtee yksi pullo kirkasta kiitokseksi tästä kuumasta vihjeestä!

 

 

 

30 Vuoden talviunet

Messerschmitt KR 200 - 30 vuotta Ruususen unta

Kaverini sai 1,5 vuotta sitten vihjeen tästä pitkään seisseestä Messeristä. Se oli tullut huoltoaseman pitäjälle -80 luvun lopulla ensimmäiseltä omistajalta. Tietojen mukaan se on jäänyt seisomaan -86 vuonna, kun siitä on viety kilvetkin pois. Kaverini kävi katsomassa tätä aijemmin ja sitten tänä kevään kyseli taas siitä jokimaan rompemarkkinoilla. Parisen viikkoa rompetorin jälkeen kääpiöauto siirtyikin päijät-hämeeseen. Messerschmitt KR 200 on 200 kuutioinen, kuten mallista voi päätellä. Tämä yksilö on -63 vuodelta ja se on säilynyt suhteellisen alkuperäisenä. Näitä on ilmeisestikkin tullut maahantuojan kautta noin 700 kappaletta ja yksi nelipyöräinen KR 500. Painoa kapistuksella on noin 250kg ja siinä on tilaa kahdelle aikuiselle.

Kilpien poistoon johtanyt syy lienee kiinni leikanneessa männässä? Kaverini aloitti projektin purkamalla moottorin yläkerran osiksi. Liottelun jälkeen mäntä irtosi sylinteristä ja oli kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Alkuperäiset männänrenkaatkin oli vielä siinä kunnossa, että putsailun jälkeen moottori kasattiin samoilla osilla. Tänään oli se hetki, kun moottorista oli tarkoitus ottaa ensimmäiset savut sitten 30 vuoteen. Kaikki kasassa ja puhdistetusta bensatankista virtaa bensiiniä kaasuttimeen, vaan dynastartti ei sanokkaan mitään. 

Kuski kabiiniin ja minä tietenkin jouduin työntämään...

Nyt hymyilyttää, sillä Messerihän lähti käymään ja ensimmäinen koeajo lenkki on heitetty! Ensimmäiset sekoitetut bensiinit on tarkoituksella aika öljyiset ja sen kyllä huomasi savun määrästä. Vaihteita tälläisessä on neljä ja polkimet aivan kuin autossakin. Jossain kuitenkin on sanomista, sillä ykköstä isompaa vaihdetta ei saanut päälle. Ilmeisestikkin vaihdevaijeri vaatii säätämistä, koska vaihteet loksahtaa kuitenkin moottorin päästä käsineen päälle.

Hetken ajelun jälkeen se jo alkoikin hyytymään. Ehdotin jo samantien, että ottaa auton bensansuodattimen letkun välistä pois. Suotimen poiston jälkeen käynti parani ja pätkiminen katosi. Konekoppa toimii hyvin suojana vaikka sateessa ruuvatessa, tosin kuomu pitää myös olla auki. Tehtiin pieni lenkki myös kahdestaan ja voi kyllä sanoa, että on tällänen todella perverssi laite. Itsekin kävin ajamassa lenkin ja alkuunsa tuntui siltä, että ykkönen riittää aivan hyvin koska ohjaus on kuin polkuautossa. Tälläinen kulkee liki satasta ja onhan näitä aikanaan tietysti viritettykkin. Tässä lyhyt video koeajosta.

Sisälle menoa on helpotettu hienolla systeemillä. Penkki nostetaan ensin ylös, sitten istutaan siihen ja laskeudutaan penkillä ales!

Tämä yksilö on kyllä pysynyt hyvin alkuperäisenä ja sille ei ole tarkoitus tehdä mitään suurempaa. Alkuunsa ajella ja kuulostella miltä moottori tuntuu. Jos se toimii hyvin, niin saa olla vanhalla männällä ja jos alkaa oireilemaan niin sitten läpikäyntiä. Joitain osia siihen tarvitsee etsiskellä ja toki saa vihjailla, jos sellaisia on jossain tiedossa joutilaana!

Tässä vielä yksi kuva alkuperäisestä -61 vuoden korjaamokirjasta. Näkyvillä saatavana olleet mallit.

 

Tälläinen oli kahden miehen itsenäisyyspäivän paraati Nastolan perukoilla. Hyvää itsenäisyyspäivää!

 
 

 

 
 

Tateka

Tateka Valaisimet

Syksyn ollessa pitkällä moni on jo laittanut harrasteautonsa seisomaan ja aloittaa viettämään aikaansa tallissa. Iltojen pimetessä valoa ei ole koskaan liikaa, joten mikäpä olisi tyylikkäämpää kuin valaista työpöytänsä vanhalla teollisuusvalaisimella? Tateka on yksi kotimainen vaihtoehto siihen. Niitä on monen ikäisiä ja näköisiä, niin pöytään kuin seinään kiinnitettäväksi. Minulla on ollut yksi Tateka jo vuosia. Se tuli vanhan jyrsimen kyljessä joskus liki 10 vuotta sitten. Siinä se on ollut, mutta en ole pistänyt merkille kuinka komea se on. Nyt sitten koin jonkin sortin valaistumisen ja innostuin keräilemään niitä(kin). Tateka lienee yleisin teollisuusvalaisin mitä on ollut? Muita kotimaisia valaisimia on myös Aris, Orno ja Idman.

Tämä sohjokauhan mallinen lamppu tuli tosiaan vuosia sitten jyrsimen kyljessä minulle. Pieni metallijyrsin oli palvellut edellisen elämänsä Sakon tehtaalla ja valaisin on tuonut varmasti valoa moneen tarkkaan hommaan. Nyt se sai paikkansa isomman pylväsporakoneen kyljestä. Tämäkin oli todella paksussa lian peitossa, mutta lähti pesemällä melko puhtaaksi. Vuodet ovat kuitenkin tuoneet patinaa siihen. 

Tämän harmaan yksilön löysin Torin sivuilta. Se ei vaatinut kuin pari uutta ruuvia ja hieman rasvailua. Lienee ollut hieman siistimmissä oloissa, kun on säilynyt hyvänä. En tiedä tarviiko tuossa prässissä tehdä ikinä mitään niin tarkkaa hommaa, että tarvitsisi edes valoa? Siihen sen nyt sitten laitoin ja siinä se saa olla. Miksi näitäkään keräilemään jos ne vaan survoo kaappiin piiloon? 

Näissä kahdessa haitarivartisessa erona on tietysti varren pituus, mutta myös kuvun materiaali. Ylempi on tehty alumiinista ja siinä on käännös kuvun reunassa. Toinen sen sijaan pellistä ja suoralla reunalla. Tatekan valaisimista olisi todella mukava löytää esitteitä tai jotain tietoa mistä selviäisi eri mallien valmistusvuosia.

Tässä niin sanottu arkkitehtivalaisin. Tätä samantyyppistä valaisinta on myös valmistanut Aris, mutta kyllä tämä Tatekan versio näyttää silti paremmalta silmään. Näitä löysin kaksi kappaletta kirpputorilta 20 eurolla. Valkoisen ja harmaan.

Tateka on myös valmistanut kauniita pöytälamppuja. Yhtenä ideana tuli myös kerätä projekti kuntoisia valaisimia jemmaan ja mahdollisesti yhdistellä erilaisia kupuja eri varsiin. Esimerkiksi tämä kupu ei varmasti näyttäisi hassummalta haitarivarressa! Ja sitten toki sohjokauha versiota haitarivarteen...

Olisi todella kiva saada lisätietoja Tatekan valaisimista, kuvia esitteistä ja tottakai olen valmis myös ostamaan valaisimia lisää. Joten taas saa laitella sähköpostia asian tiimoilta! Tatekan valaisimia on yhdessä vaiheessa heitetty paljon romulavoille, mutta kyllä niitä varmasti on vielä ihmisten nurkissa. Nyt ne täytyy vaan saada pelastettua sieltä käyttöön.

Alla vielä kuvia eri versioista ja kupujen eroista. 

 

Kuolinpesä

Kuolinpesä

Sain sähköpostin joka sisälsi tämän kuvan ja kysymyksen "kiinnostaako bensamittari?". Siinä mielessä yhteydenotto oli sattumaa, koska olin jo pyytänyt kaverin kyselemään samaa mittaria reilu pari vuotta sitten. Pystyin siis vastaamaan sähköpostiin suoraan, että onko tämä siellä ja siellä. Kaveri tosiaan kyseli kyseistä mittaria silloiselta omistajalta, mutta se ei ollut kaupan. Mittarin omistanut autoilija menehtyikin äkillisesti ja tilanne muuttui, kun perikunta alkoi myöhemmin selvittelemään "romuja" nurkistaan. Yhteydenotto tuli tämän blogin kautta ja ilmoitin halukkuuteni mittaria kohtaan välittömästi. Menin muutaman päivän päästä katsomaan mitä muuta siellä olisi. Ensimmäisenä silmiini pisti vanha Stahlwillen pyörivä työkalutaulu. Irtotauluja olin joskus nähnyt, mutta en tällaista kahdeksasta levystä koostuvaa systeemiä. Se on aikanaan toiminut varmaan myyntitelineenä työkaluille, koska jokaisen koukun yllä oli hintalaput.

Ensimmäisellä kerralla liiteristä löytyi myös pari isoa Michelin ukkoa, mustat rekisterikilvet, työkoneiden lämppäreitä ja jotain sekalaista auton kontin täytteeksi. Toisessa ukossa lukee muuten takana Made in Finland 1966. Tuskin lienee niin vanha, mutta olisiko ensimmäinen muotti ollut siltä vuodelta?

 Lämppärit piti poimia tietysti siltä varalta talteen, jos joku tartteisi moisia vaikka rodiin tms härveliin. Pyöreä Bosch olisikin siro siihen käyttöön, mutta tuo suurin onkin jo sitten jo turhan iso henkilöautoon.

Ensimmäisellä kerralla kuvasin myös tilalla olevan Kontio Sisun. Sisu olisi aika ryhdikäs nelivetoinen laite Patun kuormaajalla. Auto on arviolta -65-66 vuosimallia ja mittarissa on ainoastaan reilu 200tkm, mutta tietääkseni sillä on kuormattu vähintäänkin toiset mokomat. Keulilla on Leylandin diesel kutonen ja mikä hauskinta, niin siinä HÖ alkuiset hämeenläänin mustat kilvet kiinni. Tietojen mukaan se on ajettu noille sijoilleen -90 luvun alussa ja jäänyt siihen. Sisu on minusta todella asiallisessa kunnossa ja kannattaa ehdottomasti pelastaa! Yhteystiedot saa minun kauttani, jos mielenkiinto autoa kohtaan heräsi.

Toisella kerralla menin paikan päälle peräkärry perässä noutaakseni bensamittarin. Mittarihan on siis kellotauluinen Ruotsalainen Ljungmans -50 luvun alusta. Mikä parasta, mittari on todella tervepeltinen ja virheettömillä emalitauluilla. Toiselta puolelta oli ainoastaan lasi rikki, mutta se on aivan suora ja sen saa teetettyä tuossa kilometrin päässä lasiliikkeessä. Mittaria kärryyn kipatessa ihmettelin, kun maan alta tuli sähköjohtoa mukana. Pumppuhan oli vielä kytketty seinään, mutta letku irtosi klemmaristaan kallistaessa. Minulla oli lupa hakea tämä yksin ja paikalla ei ollut muita, joten mietin että mahtaakohan piuhassa olla vielä virtaa? Yhdessä aijemmassa tarinassa kerroin mittarista joka hieman räiskähteli piuhoja katkoessa. Siitä kerrasta oppineen mietin miten piuhan katkoa nätisti saamatta sähköiskua, kun työkaluna mukana oli vain Leatherman. Nurkalta löytyi jokin terävä metallin palanen jolla sain lyötyä piuhat poikki turvallisesti.

Mittarista oli jo ennakkoon historia selvillä, mikä lämmitti kaveria sen verran että hän halusi ostaa sen välittömästi. Se on uutena palvellut Esson väreissä Lampisen kyläkaupalla Kalkkisissa. Ensimmäiset kuvat noutopaikalta ja lähemmät kuvat kaverini pihalta. Patinaa rakastavana toivon ettei kaverini entisöi mittaria, vaan antaa tuon jäkälän olla mittarin päällä!

 Yksi jyvä sieltä liiteristä tarttui vielä mukaan. -70 luvun puolenvälin nelitahtinen Hondan enduro. Tarkemmin tämä on malliltaan XL 250. Hieman on polkuja nähnyt laite, mutta pienellä vaivalla varmasti käynnissä ja vielä ajossa. Tämäkin seissyt liiterissä kuulema liki 15 vuotta koskemattomana. Näitäkään samanlaisia ei tehdä enää uusia. Tässä olisi kunnon klassikko laite jollekkin innokkaalle entisöijälle!

Koitan tuossa joku päivä hieman päivitellä tuota myytävien romppeiden kansiotakin, kun vain ennätän.

Natikoitten kunnostelua

Taas on tovi vierähtänyt viime päivityksestä. Kesäloma on pitkällä takana, joka viikonloppuiset tapahtumatkin alkavat hellittämään ja syksyn sateet saapuvat. On vain tuntunut siltä ettei malta asettua paikoilleen ja alkaa kirjoittamaan. Onneksi ei ole pakko jos ei huvita. Rompetta on kertynyt entiseen malliin ja juttujakin olisi jemmassa, kun jaksaisi vaan muuttaa sen päästään tekstiksi. Ajattelin nyt palata viime talveen ja kirjoittaa löytämästäni kassakoneesta. Kone on lähes samanlainen National josta kirjoitin aivan blogin alkuvaiheilla. Se Natikka on ollut tiskin päällä tallissa koristeena ja saa siellä olla jatkossakin. 

Tämä kassa on 1913 vuodelta, eli vuotta vanhempi kuin ensimmäinen Natikkani. Kone löytyi Keravalta ja se oli ollut muksujen leikeissä vuosikymmenet. Lasit rikki ja kaikki paikat aivan jumissa. Ensimmäisenä otin toisesta koneesta avaimet ja avasin kassan kuoret. Kone oli sullottu niin täyteen kaikkea mahdollista mikä vain on mahtunut rikottujen lasien aukoista sisään ja siksi se jumissa olikin. Sisällä oli jääkiekkopelin peltiukkoja, kasinon pelimerkkejä, vanhoja kolikoita ja ties mitä.

Leikkautin tuossa likellä olevassa lasiliikkeessä uudet lasit näyttöihin, koska vanhat olivat tosiaan rikottu. Lasien taakse tulee mustat pellit joissa näkyy summat. Toisen puolen pelti oli väännetty niin solmuun, että sen tilalle teetin mallin mukaan aivan samanlaiset teippaukset. Siitä tuli niin hyvän näköinen ettei sitä edes erota. Tarrojen tekemisen hoiti Hyvinkäällä toimiva Mainossulka Oy. Olen teettänyt tuolla tarroja, mainoksia ja käyntikortteja ennenkin. Työn laatu on ammattitaitoista ja palvelu todellu ystävällistä, voin lämpimästi suositella! 

Ainoana erona tässä 652 mallissa tuohon vuotta uudempaan on yksi vipu. Vivun vieressä on aakkosia joiden tarkoitus ilmeisesti on se, että myyjiä on ollut useampi ja jokaiselle on ollut oma kirjaimensa valittavissa. Sen ansiosta kuitilla on näkynyt kyseisen myyjän kirjain. Olen myös nähnyt sellaisen Nationalin jossa on laatikosto jalkana ja jokaiselle myyjälle on ollut oma kassalippaansa. Tuosta tyyppikilvestä on helppo tulkata vuosimalli, kun menee Nationalin nettisivuille.

Kassalippaan pohjassa oli vielä alkuperäinen takuutodistus ja jopa toinen tarra todisteena huollosta. Tarran mukaan se on ollut Katajanokalla -52 vuonna, mutta olisi kiva tietää missä se on palvellut uutena? Tämä kassakone on minulle täysin joutilas, ja moni varmaan on sen myynnissä jo nähnytkin. Jos joku tuntee tarvetta moiselle, niin meiliä saa laittaa ja tulla vaikka katsomaan sitä!

Oikeastaan tuon ensimmäisen kassakoneen juttu tuli nyt esille ja mieleen, kun löysin juuri tämän 1908 vuoden 652:sen jonka myös kunnostelin. Tämä on hieman sirompi ja myöskin todella kaunis kone. Tässä ei ollut lippaan pohjassa mitään lappua tallessa, koska pohja oli ilmeisesti vaihdettu joskus? Koneisto oli hyvässä kunnossa ja tämä ei vaatinut kuin ulkoisen ehostuksen sekä näytön numeroiden puhdistuksen. Ja tietysti tämäkin kone sai iskemättömän alkuperäisen kuittinauhan, koska niitä sattui vielä nurkissa olemaan.

Tässä oli myöskin nuo kirjaimet yhden vivun takana, mutta niille on selkeät selitykset jotka näkyvät myös näytöllä. Kät=käteisellä, S=saatu, Ma.=maksettu ja W=welaksi. 

Nyt näitä kassoja on sitten riviksi asti. Lasinen vitriini ei kyllä kestä kaikkia kolmea konetta :)
Jokin näissäkin kiehtoo, en tiedä mikä? Onhan nämä kauniita, koristeellisia ja yli 100 vuotta vanhoja.